maanantai 2. helmikuuta 2015

Terveisiä työmaalta!

Meillä on remontti vielä vähän vaiheessa, mutta silti koti tuntuu kodilta. Ja pikku hiljaa onneksi alkaa näyttääkin siltä. Entisten asukkaiden räiskyvät värit ovat muisto vain, ja tilalle on tullut valkoista ja vaalean harmaata, jotka toivat taloon tuplasti enemmän neliöitä ja suorastaan imaisevat auringon valon ikkunoista sisään. Elämä talossa on valoisaa. Mitä se onkaan sitten, kun vanhat kaihtimet on vaihdettu uusiin raikkaanvalkoisiin ja ikkunat pesty, viimeisetkin edellisten asukkaiden elämisen jäljet siirretty pois ja korvattu puhtaammilla sävyillä?

Asuminen keskellä remonttia muuttolaatikoiden keskellä voisi olla rankempaakin. Tai sitten ei. Kaipa kaikki riippuu asenteesta ja siitä miten paljon pystyy sulkemaan mielensä keskeneräisten asioiden ajattelulta. Olen esimerkiksi päättänyt, että ihan sama millaisissa asukokonaisuuksissa lähden vaunulenkille. Koska jos välittäisin nyt tyyliseikoista, en voisi liikkua kotiovesta ulos ollenkaan. Vaatteeni ovat hujan hajan mytyissä lattialla, lenkkarit ovat kadoksissa ja osa urheiluvaatteista pesua vailla.

Ennen vanhaan olisin kyllä jo ehtinyt järjestellä muuttolaatikoissa lymyävät tavarat tip top omille paikoilleen armejamaiseen rivistöön alta aikayksikön. Minähän olen, tai ainakin olin, lähes neuroottinen järjestyksen ystävä. Mutta nykyään elämän tahdin sanelee hurmaava pieni ihminen, joka tekee joka päivä parhaansa opettaakseen perheen aikuisille, että aina ei tarvitse eikä edes voi kulkea sekuntikellon rytmittämää elämää, jossa ei säröille ole sijaa. On ollut pakko antaa periksi ja katsella kaaosta vielä yksi päivä lisää. Ja toinen. Ehkä vielä kolmaskin.

Mutta yksi asia ottaa päähän jo-ka i-ki-nen päi-vä. En löydä sukkiani mistään! Ja täällä on sattumoisen juuri nyt kylmä. Keittiön lattiat ovat jäätävät, joka askeleella lattiasta hohkaa kylmyys ja ulos mennessä kylmyys kaksinkertaistuu. Tässäkin onnettomuudessa piilee helpotuksekseni onnen jyvänen. Mieheni sukat onneksi eivät ole hukassa. Viis siitä, että ne ovat minulle monta numeroa liian suuret. Parempi liian suuri sukka kuin ei sukkaa ollenkaan.

Ei kommentteja: