keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Perinteinen perjantailenkki

Päätettiin ystäväni kanssa, että aletaan käymään joka perjantaiaamu yhdessä lenkillä. Käyn joka tapauksessa arkiaamuisin lenkillä vauvan kanssa, joten mikäs sen parempaa kuin saada ystävä mukaan ja päivittää samalla viikon kuulumiset.
Nykyisen kodin suurimpia riemuja on ollut se, että pääsen lenkkipolulle suoraan kotikadulta. Se ei ole ihan itsestään selvyys täällä Dallasin alueella, jossa jalkakäytäviä tai lenkkeilyreittejä ei ihan liikaa ole. Kun lähdin edelliseltä asunnolta lenkille, oli vaihtoehtoja tasan kaksi: joko ajaa autolla viisi minuuttia lähimmälle urheilualueelle tai kävellä vilkkaan tien vartta kymmenen minuuttia, että pääsin asuinalueelle, jossa oli jalkakäytäviä. Yleensä valitsin jälkimmäisen, ja joka kerta ahdistuin autojen melusta ja siitä, että piti odottaa ikuisuus liikennevaloissa päästäkseni jatkamaan lenkkiä.


Nyt on ihan eri meininki, ja arvatkaapa olenko asiasta onnellinen! Pääsen kotiovelta muutamassa sekunnissa hiekkapolulle ja siitä kymmenessä minuutissa kunnon trailille, jossa on jopa jonkinlaista metsää ympärillä. Metsissä tietenkin asustaa Suomalaisella mittakaavalla eksoottisia otuksia kuten vyötiäisiä ja kirkkaanpunaisia lintuja. Joskus taivaalla liitelee, lentokoneiden lisäksi, haukkoja vai olisiko ne jopa kotkia?

I'm glad to live next to the trail. Jogging in the woods makes me happy as a hippo!

Ei kommentteja: