sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vielä kerran Sydney

Vietettiin vielä ennen kotiin paluuta muutama päivä Sydneyssä, tai tarkemmin ottaen Manly Beachillä, tarkoituksena viettää puhtaasti rantaelämää toisen surffaten ja toisen katsellen ja makoillen rannalla. Ei mikään olisi ollut tuossa vaiheessa parempaa! Noh, ehkä minua houkutteli pieni shoppailu myös, koska Manly Beachin kaupat sai minut jo viime vuonna koukuttumaan; rennot ranta- ja surffivaatteita pursuavat putiikit ovat aika parhaita silloin, kun aurinko on pehmittänyt pään eikä enää muista, että muunkinlaista elämää on kuin rantaelämä. Kotona sitten mieli kirkastuneena miettii, että milloinhan sitä seuraavaksi pääseekään pukemaan rantavermeet niskaan ja aurinkohatun päähän.

Ennen shoppailuja ja rantaelämää piti kuitenkin löytää majapaikka, mutta se ei käynytkään ihan niin helposti kuin aikaisemmin tällä matkalla. Kaikki rannan lähellä sijaitsevat hotellit olivat täynnä, mutta onni oli kuitenkin nyt mukana, ja lopulta saatiin vinkki kotimajoituksesta. Ei muuta kuin soittelemaan, ja hetken päästä oltiinkin odottamassa ihan satumaisessa puutarhassa Manlyn kukkulalla talon omistajaa.

Olin jo puhelimessa kuullut miehen äänestä, että kyseessä on tosi herttainen tapaus, ja sitä hän olikin saapuessaan rantaportaita pitkin pihaan. Hän vuokrasi rantatalonsa alakertaa ja osaa yläkerrastaan lomailijoille, ja me saatiin alakerta kokonaan käyttöömme vielä alennettuun hintaan, koska edullisempaan yläkertaan oli jo tulossa vieras eikä me siis oltaisi saatu sitä! Alakerta oli täysin remontoitu, vaaleilla sävyillä sisustettu ja olohuoneesta avautui koko seinän kokoiset lasiovet puutarhaan, joka oli pelkästään meidän käytössä. Kaiken lisäksi puutarhasta oli näkymät alas merelle ja rannalle. Puutarhassa kasvoi kukkivia puita ja pensaita ja herttainen talon omistaja, Bob nimeltään, oli laittanut puutarhaan veistoksia ja lintujen juoma-altaita. Mikään paikka ei olisi ollut parempi paikka lopetella meidän matkaa, ja oltiin aivan ihastuksissamme kaikki nuo päivät Bobin kotona.


Bobilla oli vanha karhumainen koira, joka muistutti omaani, muutama vuosi sitten kuollutta Lucaani. Tämä koira nukkui joka aamu jaloissamme kun syötiin aamupalaa ja käveli joskus alas "meidän" puutarhaan kerjäämään rapsutuksia. Tuntui tosi kodikkaalta ja täydellisen onnelliselta. Näihin sanoihin onkin hyvä lopettaa Australian matkakertomus. Ikimuistettavaa oli, toivottavasti se välittyi teksteistä ja kuvista, ja saitte osanne auringonpaisteesta ja kiireettömyydestä.

We spent the last days of our trip at Manly Beach surfing and just laying on the beach. We lived in the most beautiful beach house that was situated up on the hill. We had our "own" garden and the amazing view to the sea. It was pure love and the perfect finish to our trip!



lauantai 5. huhtikuuta 2014

Melbourne ja Canberra

Sydneyn lisäksi Australian matkan kaupunkikohteet olivat Melbourne ja Canberra. Melbournea on kehuttu viime aikoina paljon taide- ja kulttuurielämästään, sitä on kuvailtu boheemiksi ja taiteelliseksi kaupungiksi, jossa on tasokkaita ravintoloita ja persoonallisia ihmisiä. Kaikki tämä tuntui olevan ihan totta. Oltiin Melbournessa kolme päivää, ja tässä ajassa ehdittiin mielestämme saada aika hyvä kuva kaupungista. Ei ehkä mitään maailman syvällisintä, mutta aistit valppaina kun on liikenteessä, niin kyllä kaupungin kuin kaupungin ilmapiirin aistii jo tuossa ajassa. Lisäksi keskityttiin vain kaupunkielämään, eli Melbournen rannalla ei käyty edes kääntymässä, koska me ajateltiin, että matkan varrella on kymmeniä kauniimpia rantoja, joilla aikaa mieluummin viettää. tämä ajatus sai vahvistuksen, kun haastateltiin paikallisia ja kyseltiin mitä mieltä he ovat rannastaan. Ei kuulemma mitään kummoista, vaan ihan ok perusbiitsiä. Tasovaatimukset ovat Australiassa tietenkin rannoille aika korkeat, koska valinnan varaa rannosta riittää.




Melbournessa söin yhden elämäni parhaista aterioista marokkolaisessa ravintolassa, maistoin ensimmäistä kertaa japanilaista ramenia, näin katutaidetta, jollaiseen en ole missään muualla törmännyt, kävelin melkein koko päivän paahtavassa helteessä kasvitieteellisessä puutarhassa ja nukuin yöni matkan tylsimmässä majapaikassa, johon kuului naapurihuoneen bilettäjätypyjen meteli aamuyöhön asti.



Canberraan mentiin, koska toisen puoliskoni serkku asui siellä. Käytiin moikkaamassa häntä, syötiin pariinkiin otteeseen Jamie Oliverin ravintolassa, johon tykästyttiin aika paljon, uitiin hotellin ulkouima-altaassa, saunottiin hotellin suomalaistyylisessä saunassa, mikä oli totaalisen ihanaa ja nähtiin matkamme ekat vapaat kengurut! Canberra on sitten hassu kaupunki. Se on rakennettu keskelle ei mitään ihan vain siksi, että maalle piti saada joku pääkaupunki. Kaupunki on tosi pieni eikä sillä ole oikein sen kummempaa historiaa, mikä näkyy arkkitehtuurissa ja tuntuu koko kaupungin olemuksessa. Ei mikään turistipaikka, eikä siellä ulkomaalaisia pahemmin näkynytkään.

Besides of Sydney, other two cities we saw were Melbourne and the capital of Australia, Canberra. Melbourne was so nice, a bit bohemian city with great restaurants and artistic atmosphere. We didn't go to the beach at all, but spent our time in the city eating very well and admiring street art. It was hot in there, but after the more or less windy days on the coast heat felt so good.

What it comes to Canberra, it was totally something very different! It was an odd city in the middle of nowhere, but it was worth of visiting because the cousin go my boyfriend lives there and we wanted to visit her. And we also saw the first free kangaroos in Canberra! That's something!

Lähdettiinkin etelään! Osa II

Vaikka en luvannutkaan raportoida matkaa sen suuremmin, on pakko kertoa vähän meidän rannikkoelämän kohokohdasta. Vietettiin pari kolme päivää Phillip Islandilla, joka on osalle tuttu formuloista, mutta joillekin varmasti myös pikkupingviineistä viime aikoina sosiaalisessa mediassakin paljon huomiota saaneen pikkupingviinien villapaitakampanjan ansiosta.

Me ostettiin liput Phillip Islandin luonnonpuiston Penguin Paradeen, jossa päästiin illalla auringonlaskun aikaan seuraamaan pingviinien "maihinnousua". Pikkuriikkiset ylisöpöt pingviinit uivat meressä koko päivän, joskus jopa useita päiviä kalastaen, mutta iltaisin niiden on uskaltauduttava merestä hiekkarannalle ja hiekkarantaa pitkin rantaheinikkoon ruokkimaan poikasiaan. Pikkupingviinit ovat kömpelöitä muualla kuin vedessä, ja olikin tosi hellyyttävää katsoa kuinka ne taapersivat varovasti hiekalle pienissä ryhmissä, mutta kipittivät kerta toisensa jälkeen astetta raippaammin takaisin mereen. Lopulta porukan rohkein uskaltautui aina vain pidemmälle kuivalle maalle, jolloin muut seurasivat. Heinikossa olivat niiden siniharmaan väriset pörröiset poikaset odottamassa nälkäisinä, ja ihme kyllä vanhemmat löysivät oman poikasensa muiden joukosta ilmeisesti äänen perusteella.

Alue on suojeltu, ja se on yksi harvoista paikoista, joissa pikkupingviinit vielä pystyvät elämään luonnonmukaisesti. Näytöksien avulla kerätään varoja pingviinien suojeluun. Näytökset on tosi tarkkaan suunniteltuja, ja niitä on rajoitettu määrä, etteivät pingviinit häiriinny. Yleisöä pyydettiin ennen pingviinien saapumista useaan olemaan rauhallisesti ja hiljaa ja valokuvien ottaminen oli ehdottomasti kielletty. Sympaattista ja sopivan tiukkaa henkilökuntaa oli paikalla paljon valvomassa, ettei kukaan tee mitään kiellettyä tai häiritse pingviinejä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli ikimuistoinen, ja uskon, että se olisi sitä jokaiselle, joka rakastaa luontoa, eläimiä ja merta. Alueella on rakennus, jossa on runsaasti infoa näistä pienistä otuksista sekä osaavaa henkilökuntaa vastaamassa kysymyksiin. Lisäksi paikan päällä oli esillä niitä kuuluisia pingviinien villapaitoja, joita puetaan pingviinien päälle esimerkiksi silloin, jos kalastaja-alusten öljyt sotkevat pingviinien höyhenpeitteen. Eli jos eksyt joskus Phillip Islandille, käy ihmeessä ihastelemassa pikkupingviinejä! Kokemus on ajatuksia herättävä ja sydämen sulattava.

Minulla ei ole tietenkään tapahtumasta minkäänlaisia valokuvia, koska valokuvaus oli kiellettyä ja muutenkin tilanne oli niin mukaansatempaava, että sitä halusi vain ihastella noita pieniä kavereita. Seuraavana päivänä nähtiin yhdelle surffirannalle mennessä vielä kaksi pientä pörröistä poikasta rantapusikossa kylki kyljessä meitä katsellen. Meinasi itku tulla, kun ne olivat niin suloisia! Poikaset olivat aika lähellä autotietä ja luonnonsuojelualueen ulkopuolella, mutta ei auta muu kuin toivoa, että ne selviävät sielläkin ja vanhemmat löytävät ne autingon laskiessa.

If you're visiting Phillip Island on Australia's South Coast someday, I recommend to visit Phillip Island Nature Parks where you can watch Penguin Parade and see how little penguins return home at sunset to feed their babies. It was something very special and so heart warming to see!

Lähdettiinkin etelään! Osa I

Nyt tiedossa luvatut Australia-kuvat! Vihdoin viimein, tuumaa varmasti moni. Kuvissa näkyy meidän matkan ensimmäisiä päiviä matkalta Sydneystä kohti Melbournea rannikkoa pitkin. Otettiin matka tosi leppoisasti monestakin syystä johtuen. Tärkeimpänä minun raskaus, toisen surffaamaan pääseminen ja meidän molempien suuri tarve pelkästään rentoutua.





Meidän piti ensin suunnata Sydneystä rannikkoa pitkin pohjoiseen, koska siellä yöelämä, maisemat, luonto ja surffimahdollisuudet olisivat olleet takuuvarmasti upeat, mutta matkalla hotellilta autovuokraamolle sai taksikuski meidän vakuuteltua, että etelärannikko on paljon kauniimpaa, rauhallisempaa eikä niin täynnä turisteja. Lisäksi hän lupasi siellä olevan autioita hiekkarantoja vähän väliä, ja niitä me juuri kaivattiin. Näin me siis lähdettiinkin kohti etelää aika ex tempore. Ja kannatti. Joskus kaipaan kunnon ihmisistä viliseviä biitsejä ja yöelämää, joita pohjoisempaan päin suuntaamalla oltaisiin varmasti saatu, mutta juuri nyt en olisi sellaisia jaksanut. Olin matkan aikaan kuudennella kuulla raskaana, ja vaikka vointi olikin reipas ja raskaus sujunut helposti, niin huomasin, että auringossa oleilu ei tuntunutkaan enää ihan niin mukavalta kuin yleensä eikä ihokaan kestänyt samalla lailla auringonsäteitä. Ihmismassat, kovalla soiva musiikki ja biletys eivät tosiaankaan myöskään inspanneet, joten etelärannikko oli siitäkin parempi valinta, koska niistä ei siellä edes ollut edes tarjontaa.





Matka oli täydellinen! Kaikki meni nappiin ja jäi ihanan seesteinen olo koko reissusta. Australia on aivan upea, se on selvä. Vinkkinä voin sanoa, että etelärannikolle suuntaavien kannattaa vuokrata auto, ottaa aika rento asenne aikataulujen suhteen ja pysähdellä fiiliksen mukaan merenrantakylissä, jotka tuntuvat itselle sopivimmilta. Me oltiin matkalla sesonkiaikaan tammikuun alussa, mutta saatiin joka yöksi majapaikka, vaikka kertaakaan ei sellaista etukäteen oltu varattu. Majoitusolot vaihtelevat aika vaatimattomista tosi mukaviin, mutta pääosin ne ovat kylähostelleja tai B&B-paikkoja yleensä rannan läheisyydessä. Yhdessä majapaikassa meillä oli makuuhuoneen yhteydessä poreamme mikä oli ilahduttava lisä tälleiselle pitkiä kylpyjä rakastavalle hedonistille.

Tiedoksi vielä, että etelärannikon kylät ovat aika pieniä, joten shoppailuintoilijoille ne eivät ole mitään aarreaittoja. Pieniä surffiliikkeitä löytyy sieltä täältä, mutta siinä se sitten onkin. Monet kylistä ovat myös tosi tuulisia eikä aurinkoisellakaan säällä ollut liian kuuma. Ravintolatarjonta oli keskivertoa, parhaimmat ravintolat löytyi tietenkin kalastajakylistä.

After a week in lovely Sydney we first planned to travel up to the North Coast of Australia, but our taxi driver turned our heads on our way to the car rental. He said the South Coast is perfect for surfing, relaxing and spending time on empty beaches. So to the South we went and it was a good decision considering that I was six months pregnant then! I just didn't need any partying, crowded beaches and pound music.
Besides, Australia seems to be absolutely beautiful where ever you go there!