maanantai 30. syyskuuta 2013

Kadonneiden sanojen paluu

Olen viime viikot tyhjentänyt kotiani iltaisin ja viikonloppuisin yllättävällä puhdilla ja tarmolla. Isojen elämänmuutosten edessä energiaa ja voimia löytyy enemmän kuin uskoisi voivan olla olemassakaan. Tavaraa on lähtenyt ikeakasseittain kirpparille, osan omaisuudestani olen myynyt, osa jäi jo kesällä odottamaan paluutani uuteen kotiin ja osan olen lahjoittanut pois tai sijoittanut pitkäaikaislainaan.

Pakkaushommia tehdessäni löysin kauan kaivatun aarteeni, päiväkirjani. Se on ollut kadoksissa toista vuotta, ja sitä on kaivattu useana haikeana hetkenä. Se jolta on joskus kadonnut jotain niinkin henkilökohtaista ja omaa kuin päiväkirja tai kalenteri, tietää varmasti sen kylmän kauhun tunteen mikä kadotuksesta seuraa: "Mitä jos joku on löytänyt sen ja lukee sitä juuri nyt.?", ja vielä pahempaa: "Mitä jos en koskaan saa itse lukea sitä enää?".

Minun kauhun tunteet eivät ehkä olleet sieltä pahimmasta päästä, koska alitajunnassani oli heiveröinen tunne siitä, että en ole voinut kadottaa päiväkirjaani lopullisesti, vaan olen vain laittanut sen varmaan talteen. Ja näinhän asia oli. Se löytyi epämääräisestä laatikosta vielä epämääräisempien tavaroiden, papereiden ja esineiden peittämänä.

Kirja ei ole ihan perinteinen päiväkirja, vaan sieltä löytyy kirjoitusteni lisäksi muutakin piirustuksista italian kielen sanoihin ja kielioppiin sekä uusien ystävien viimeiselle sivulle kirjoittamia yhteistietoja. Sivujen välistä tipahti myös sileäksi litistynyt unikon kukka, viimeisimmältä Italian matkalta säilynyt. Joka tapauksessa tämä kirja on erityislaatuinen, koska sen sivuille on tallennettu elämäni onnellisimman kohtaamisen muistot, joita lukiessa tapahtumat alkavat elämään aina vain uudelleen. Sanat, jotka saavat muistot elämään, ovat liian arvokkaita kadotettaviksi.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Työviikon jälkeen



Perjantain työpäivän jälkeen suuntasin ystäväni luokse. Vaihdettiin kuulumisia rauhassa fetapiirakkaa herkutellen ja teetä juoden, jonka jälkeen vetäistiin kumisaappaat jalkaan ja lähdettiin ulos. Kierrettiin kaksi luontopolkua, ja vähän väliä oli pysähdyttävä ihailemaan syksyn maisemia. Metsä, järvi, raikas ilma, hanhiparvien mekkala sekä ihmis- ja eläinystävät sopivat tähän perjantaihin just hyvin.




Muutaman tunnin ulkoilun jälkeen lähdettiin vielä autolla kohti Kärkölää, jossa järjestettiin Huovilan puiston Valon ja musiikin ilta. Tämä oli minulle ihan uusi juttu, ja pakko myöntää, etten edes tiennyt koko Huovilan puiston olemassaolosta mitään ennen kuin ystäväni siitä kertoi. Ja kun kuulin, että tapahtuma sijoittuu iltaan ja koko upea englantilaistyylinen puisto on valaistu kynttilöillä ja pihasoihduilla, olin myyty ja halusin nähdä tapahtuman omin silmin.

Kynttilät, syksyinen pimeys, vanhojen ratsupolkujen varrella olevat pienet lammet ja sillat, joiden ympärillä kasvoi notkuvaoksaisia puita ja oksissa roikkuvat pyöreät valot tekivät paikasta satumaisen ja tuntui kuin olisi päässyt aikakoneella sadan vuoden päähän historiaan. Mielikuvituks heräsi taas uniltaan ja sai visioilleen parhaat mahdolliset puiteet. Aikuiselle mielelle tekee hyvää päästä edes aika ajoin paikkaan, joka herättelee mielikuvituksen ja saa historian elämään silmien eteen.

Kokemus oli sellainen, että illalla kotiin ajettaessa olo oli erilainen kuin aikoihin. Harmi, että kuviin ei tunnelmaa tai näkymiä pystynyt tallentamaan. Ehkä jalustan kanssa olisi jotenkin onnistunut, mutta sellaista ei nyt matkassa ollut.


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

I love my new KeepCups!

Olen ennenkin intoillut australialaisista KeepCupeista ja kehuskellut omaani maailman parhaaksi matkamukiksi. Minä olen niitä ihmisiä, jotka lipittävät teetä ja smoothieita vähän väliä, haluavat kuljettaa juomia mukanaan ja inhoavat kertäkäyttökuppien aktiivikäyttöä. Haluan tarjota kahvilassa oman mukin täytettäväksi, ettei tarvitsisi käyttää kertakäyttömukia, ja kahviloissa onneksi otetaan tämä hyvällä asenteella vastaan. Etsiskelin kesällä itselleni mukia smoothielle kriteereinä suuri koko, joka säilyttää isommankin smoothieannoksen sisällään, tyylikäs ja turvallisesta ja/tai ekologisesta materiaalista valmistettu. Mistään kriteerit täyttävää mukia ei löytynyt, kunnes keksin KeepCupin.

Aikaisempi KeepCupini kokoa medium on ollut käytössä vuosikausien ajan lähes päivittäin, ja se on edelleen melko hyvässä kunnossa. Ja koska KeepCupien design on kohdallaan ja siihen saa ainakin värien osalta itsekin vaikuttaa, ei mukin olemukseen kyllästy todennäköisesti koskaan. Ja tämähän passaa kestävän kulutuksen ystävälle! Medium-kokoinen muki on vain liian pieni smoothielle, jota tykkään juoda ison annoksen kerralla.

Tilasin mukin smoothielle koossa large, ja koko on täydellinen, olen ehtinyt jo testata. Toimitus oli supernopea ja pahvipakkaus hieno. Lisäksi minun KeepCup-sisarukset saivat pikkuveljen, kun tilasin vielä koossa small yhden kupin. Oli pakko. Olen vain niin ihastunut koko tähän konseptiin ja pahasti pikkuisen koukussa KeepCupin värien valitsemiseen. Suosittelenkin varaamaan aikaa, jos omaa kuppia alkaa suunnitella. Minulla meni tovi jos toinenkin jopa mustavalkoisen kupin suunnittelussa. Siinä ei ehkä ollut väri-iloittelu huipussaan, mutta lopputulos hivelee silmiä ja näyttää omalta.

Pienikin kuppi tulee varmasti yhtä tehokäyttöön kuin isoveljensäkin, koska se on juuri sopivan kokoinen otettavaksi mukaan silloin, kun käsilaukkuun ei isompaa mahdu tai jos opin juomaan kahvia lähitulevaisuudessa. Tämä tulee olemaan oma tarinansa, mutta vihjaista voin sen verran, että olen ajatellut opettaa itseni kahvinjuojaksi siksi, koska kahvin terveysvaikutuksia kehutaan kaikkialla ja koko ajan. Yksi kuppi päivässä ei voi olla liian paha edes krooniselle kahvista yökkäilijälle, eihän?

Mutta palataan matkakupposiin. KeepCupit valmistetaan pääosin kierrätettävästä polypropyleenistä, jonka sanotaan olevan turvallista elintarvikekäytössä. Kuppia ympäröivä "panta" on silikonia. Olen itse kyllä aika skeptinen mitä tulee muoviin, mutta matkamukissa olen silti päätynyt useammastakin syystä muoviseen ratkaisuun. Yksi painavimmista on se, ettei muovi mene rikki niin helposti kuin lasi ja muovisia astioita saa viedä uima-altaille, toisin kuin lasisia. KeepCupin sivuilta löytyy tosi paljon infoa tuotteiden valmistuksesta, materiaaleista ja heidän ideologiastaan, jos asia kiinnostaa enemmänkin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Maanantain aatoksia

Koti- ja konnakuvia parilta viimeiseltä viikolta. Paljon ei ole kameralle ehtinyt kuvia tallentua, elämä on vienyt mukanaan.