tiistai 27. elokuuta 2013

Kurkkaus Helenan kotiin

Pakkailin tuossa kirjojani, ja käsiini osui yksi lempikirjoistani: Todd Selby"The Selby Is in Your Place". Samannimiset sisustukseen painottuvat nettisivut ovat olleet suosikkini jo vuosia, ja kun pari vuotta sitten näin Todd Selbyn sisustuskuvistaan tekemän kirjan Helsingin taidemuseon kaupassa, oli se ostettava kotiin.

Kirja on ollut jonkin aikaa lepäilemässä muiden kirjojen kanssa olkkarissani, mutta kun otin sen käsiini ja olin laittamassa pahvilaatikkoon pitkäaikaissäilytykseen oli pakko vähän selailla sitä. Tämä samainen pakko esiintyy lähes aina, kun olen järjestelemässä tai pakkaamassa kirjojani - en pysty pistämään kirjaa käsistäni ennen kuin olen vähän vilkaissut sen sivuja. Tämä johtaa useimmiten siihen, että jumitan kirjan parissa huomaamatta pahimmassa tapauksessa koko illan. Nyt ei mennyt ihan niin kauan aikaa, mutta hyvä tovi sentään. Oli pakko kuvata muutama lempisivu kirjasta, koska en yhtään tiedä milloin on minun ja kirjani seuraava kohtaaminen. Siihen voi mennä vuosia, ja näihin kuviin on pahimmassa ikävän puuskassa hyvä palata. Koska ikävän puuska tulee varmasti. Kirjan sivuilta löytyy nimittäin ihanan Helena Christensenin koti, Todd Selbyn kuvaamana tietenkin. Helenasta on ollut aikaisemminkin asiaa, joten tämä on hyvää jatkumoa Helena-huumaan. Hänen kotinsa on yhtä kiinnostava kuin ihminen itsekin, vai mitä?



maanantai 26. elokuuta 2013

Aurinkopaikka

Viime viikonloppu oli niin nappiin onnistunut, että muutama viikonloppukuva on vielä paikallaan.

Rakastan tuota ystäväni oranssia kissaa. Se on hellyydenkipeä ja kiipeää usein syliini. Kissa on niin muhkea ja pehmeä, että pelkkä ajatuskin tuo hymyn huulille. Olen aika ylpeä tuon kissan ystävyydestä, koska minulle on kerrottu, ettei kissa hyväksy kiehnäilykaveriksi ihan ketä tahansa.


On tullut pyötäiltyä aika paljon ihan omaksi yllätykseksikin. Noin kymmenen minuutin pyöräilyn tai 20 minuutin juoksulenkin päästä  kotoani löytyy viljapellot ja kukkakedot. Minulle on oikeasti iso porkkana lenkille lähtemiseen, kun tiedän mihin maisemiin muutama minuutti vie. Syksyllä ulkona juoksemisen intoni aina hiipuu ja talvella se lopahtaa kokonaan, mutta kesä onkin juoksijan parasta aikaa.

Ja sitten ne tyrnit. Söin niitä jugurtin, cashew-pähkinöiden ja manteleiden kanssa. Vitamiinitankkaus suoritettu. 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Superfoodia supersunnuntaina



Tämä sunnuntai on ollut monta ihmeellistä asiaa täynnä. Yksi näistä oli tyrnimarjoja notkuvat puut pyöräilyreitin varressa. Ajelin satamasta rantaa pitkin kotiin ja katselin ihmisiä, jotka popsivat marjoja suoraan puista suihinsa. Ei mennyt aikaakaan, kun ymmärsin marjojen olevan tyrnejä! Tyrni on ollut minulla aina vähän mystinen marja, koska ensinnäkin sitä ei kasva ihan joka paikassa ja toisekseen kaikki hehkuttavat sen ylivoimaisia vitamiinipitoisuuksia ja terveellisyyttä. Pysäytin pyöräni yhden tyrnipensaan juurelle ja keräilin monta kourallista tyrnejä kotiin vietäväksi. Mitään purkkia ei mukana tietenkään ollut, joten kääräisin tyrnit huivin sisään. Hyvin toimi!


Välillä tyrnihuumassa olo tuntui kuin olisin ollut Italiassa oliivipuiden alla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja järvi liplatti vieressä. Tuo järvi ei tosin oikein istunut Italia-mielikuviin, mutta se oli toisarvoinen asia.
Hassua muuten, etten koskaan aikaisempina kesinä ole hoksannut noita tyrnipensaita, vaikka olen kävellyt, lenkkeillyt ja pyöräillyt tuota samaa reittiä lukemattomia kertoja.






Nämä on niitä maisemia ja hetkiä, joita varmasti talvella ikävöin. Kesäisen kotikaupunkini lempipaikkoja.

lauantai 24. elokuuta 2013

Elokuu pistää parastaan

Parasta elokuussa on huomata, ettei kesä olekaan ohi. Vaikka vielä muutama päivä sitten joutui ulos pukeutumaan syksyvaatteisiin ja sisällä käyttämään villasukkia, ei tänään ollut sellaisesta onneksi tietoakaan.

Ystäväni, minä ja kummityttöni nautittiin elokuun auringosta Vanhassa Porvoossa, yhdessä lempipaikoistani Suomessa. Vaellettiin ilman sen kummempaa päämäärää mukulakivikaduilla välillä poiketen vatsat kurnivina syömään ja toisena hetkenä kahvilaan. Ihmeteltiin turistien määrää ja sitä miten voikin tuntua kuin olisi kesälomalla jälleen. Onnistunuttta arjesta irtautumista, sanoisin.









Sinistä iloa



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Dallas löytyi puhelimesta

iPhonesta löytyi viimeisestä Dallas-päivästä muutamia kuvia, joista tekaisin iltani iloksi parit kollaasit. Aikaa aamusta iltapäivään. Muistoja, joista tulee hyvä mieli.


maanantai 19. elokuuta 2013

Asiaa juustokakusta

Eilinen Ravintolapäivä ei mennyt ihan putkeen ainakaan minun ja siskoni osalta. Ei löydetty kuin yksi ravintola, mutta koska se ei kuulunut ennalta valittuihin suosikkeihin, päätimme jatkaa etsintämatkaa. Toiveissa oli päästä herkuttelemaan jollain makealla ja juomaan jotain hyvää. Etsintämatkaksi meidän kohteiden metsästys tosissaan lopulta muodostui. Ravintolapäivän internet-sivuista ei ollut apua kohteiden löytämisessä, koska ne eivät auenneet. Myöskään iPhoneeni ladattu appsi ei toiminut juuri silloin kuin sitä oikeasti tarvittiin.





Ei siis löytynyt ravintoloita ei, mutta onneksi löytyi ystävä, jolla oli käsin kirjoitetut ravintoloiden osoitteet paperilla, jonka hän luovutti meille. Tosin kuultiin häneltä samalla, että suuresta osasta paikoista oli jo tarjoilut loppuneet ennen aikojaan suuren kysynnän vuoksi. Vähän harmitti, mutta toisaalta tuli ihan hyvä mieli ravintoloiden pitäjien puolesta - kysyntää on ollut ja herkut tehneet ainakin kauppansa!

Minun mieli teki kuitenkin kakkua ja teetä. Paljon. Tehotoiminnan mestari, joka tunnetaan myös siskonani, oli jossain töiden, kahden pikkulapsen hoitamisen ja nurmikon istuttamisen lomassa leiponut juustokakun, ja onnekseni oli maininnut minulle asiasta jo aamulla. Ravintolapäivän mönkään menemisen harmitus haihtui samalla sekunnilla, kun muistin tuon sillä hetkellä elintärkeältä tuntuvan asian: juustokakun. Silmissäni alkoi vilkkumaan siskoni takapihan terassi, johon tuntuu aina paistavan aurinko, kuppi teetä ja niin, se juustokakku. Siskoni tekee oikeasti parhaat juustokakut tässä maailmassa!



Ravintolapäivän ylivoimaisesti paras ravintola löytyi tänä vuonna siskoni terassilta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.