maanantai 29. heinäkuuta 2013

Uusi ikä, uudet kujeet

Loma kuluu nopeasti, ja on pakko alkaa hyväksymään, että se myös lähenee loppuaan. Vuoden ehdottomasti paras kuukausi, kauniin kuuma heinäkuu, meni jo. Ja ihan liian vauhdilla, jos minulta kysytään.
Olen nauttinut auringosta päivien ja kuukausien vaihtuessa siinä sivussa puolihuomaamattomasti. Olen urheillut ja joogannut lähes päivittäin, viilentänyt ihoani uima-altaassa ja lukenut hävettävän vähän. Lisäksi olen ehtinyt juhlistaa syntymäpäivääni unenomaisessa rauhallisuuden ja onnellisuuden tunnelmassa. Syntymäpäiväni päättyi iltauintiin onnellinen hymy kasvoilla. Tervetuloa elämääni uusi ikä! Tuothan tullessasi iloa ja toiveiden täyttymistä. Kiitos.

En muuten ymmärrä ikäkriiseilyä tai sitä, että vuosien lisääntymistä surraan ja jopa hävetään valitettavan yleisesti. Aika kuluu usein liian nopsaa, se on totta, mutta silti, eikö siitä pitäisi olla onnellinen, että on saanut elää taas yhden vuoden lisää? Minulle elämäni joka vuosi on tuonut mukanaan niin paljon hyvää, että siinä ei ole mitään suremista, päinvastoin olen niistä vuosista kiitollinen. Tietenkin vuosissa on ollut myös mukana surua ja muita ikäviä asioita, mutta silti niin paljon enemmän onnellisia hetkiä.

Uuden ikäisenä aion nyt keskittyä hiomaan sisäistä itseäni - ajatuksia ja asenteita. Ja lupaan myös nauttia siitä mitä minulla nyt on ja ottaa tulevat seikkailut ilolla vastaan. Asiat ovat hyvin, kun saa elää omannäköistä elämää.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

I love it. It is wild with adventure.

Käytiin tänään haistelemassa menneiden päivien tunnelmaa Fort Worthin Stockyardsissa. Alue on toiminut 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa jonkinlaisena karjatuotannon keskuksena ja on nykyään ilmeisen suosittu turistikohde. Ennen kuin pääsen intoilemaan enemmän näkemästäni, on pakko paljastaa, että olen ihan mieletön "villi länsi" -fani. Lapsuudessa tuijotin intiaanielokuvia ja kuuntelin kaikki intiaanitarinat, jotka minulle joku jaksoi kertoa. Fanitin myös täysillä Pikku Hiawathaa. Jos ette usko, kysykää Pikku Kakkoselta, jonne lähetin piirustuksen Hiawathan hevosesta ja koin hämmentävän onnen hetken, kun piirustukseni esiteltiin ohjelmassa.

Sitten löysin cowboyt ja pyssysankarit, ja hämyisten saluunoiden seinien sisällä tapahtuneet kohtaukset sekoittuivat intiaanitarinoiden kanssa suloisesti toisiinsa. En enää tiennyt kenen puolella olin - intiaanien vai karjapaimenten. Lopulta (epä)onnekseni ymmärsin, että suuri osa villin lännen tarinoista on romantisoitua fiktiota, elämä ei ehkä ole ollut ihan niin maagista ja hiekkapölyn pehmentämää kuin elokuvat ja TV-sarjat ovat vuosikymmeniä antaneet ymmärtää.



Marssin kuitenkin avoimin mielin kohti Stockyardsia, ja se kannatti. Suhteellisen vilkkaalla mielikuvituksella ja ylenpalttisella eläytymiskyvyllä varustettuna todennäköisesti löytäisin villin lännen halutessani vaikka hevostallilta, puhumattakaan paikasta, jossa on kaikki puitteet kohdallaan saluunan ovista alkaen. Paahtava helle ei myöskään ainakaan vaikeuttanut oikeaan tunnelmaan pääsemistä, joten aikamatka sadan vuoden taakse villiin länteen oli valmis.


Otsikko lainattu Henry Starrilta

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Uutta museorintamalla

Päivän kohokohta oli parin tunnin visiitti Nasher Sculpture Centerissä. En ollut kuullut paikasta aikaisemmin, ja kun tutkin Dallasin museotarjontaa, Nasher erityisesti alkoi vetää puoleensa. Tänään sitten tuli Nasherin tilaisuus näyttää kyntensä, ja sen se teki Katharina Grossen valtavien värikkäiden teosten avustuksella.


Katharina Grosse on Berliiniläinen taiteilija, joka oli minulle Nasherin tapaan täysin uusi tuttavuus. Hän käyttää teoksissaan usein koko tilaa hyväkseen; rakennuksen kattoja, seiniä, lattiaa ja myös ulkotiloja. Materiaalien kanssa hän on yhtä rohkea kuin tilan. Nasherissa esillä olevissa teoksissa oli käytetty muun muassa hiekkaa, spraymaalia ja kiviä. Yksi Nasherissa ollut teos oli sijoitettu kokonaan museon täydellisen kauniille takapihalle, toinen jatkui sisätiloista seinän läpi takaterassille.

Nasher museona oli vaikuttava. Rakennuksena yhdistyi tyylikkyys lämminhenkiseen ilmapiiriin ja aitoon ja ystävälliseen asiakaspalveluun. Museotyöntekijät jaksoivat jutella ja olla kiinnostuneita keskustelusta. Tuli todella tervetullut olo, ihan kuin olisin päässyt omieni joukkoon. Museoon kuuluu myös puutarhamainen takapiha, jossa oli todella seesteinen tunnelma. Takapiha oli kaunis kuin mikä! Pihalla järjestetään ulkoilmakonsertteja ja elokuvailtoja, joissa vieraat saavat makoilla vilteillä puissa roikkuvien värivalojen alla ja museon kahvilasta saa tilattua piknik-korin iltaa varten. Täydellistä!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

perjantai 5. heinäkuuta 2013

The Fourth of July

Dallasia oli eilen takana jo viisi päivää, mutta jetlag painoi edelleen sen verran, ettei pahemmin jaksettu ottaa osaa paikalliseen juhlahumuun. Sen sijaan oltiin jo ajoissa hotellin sängyssä, josta on ihan huiput näkymät kohti Dallasia.

Meidän hotellihuoneen ikkuna on koko seinän kokoinen ja yltää lattiasta kattoon. Siitä sitten katselin ilotulituksia, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden. Joka puolella horisontissa välkkyi, ja näky oli ihmeen rentouttava. Ylipäänsäkin on rentouttavaa makoilla väsyneenä peittojen ja tyynyjen keskellä, se nyt on selvä, mutta nyt kokemus oli astetta erityisempi ja olo oli kuin lapsella, joka kuuntelee iltasatua.
Ero oli vain siinä, että minä kuuntelemisen sijaan katselin iltasatua.