keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Andalucian auringon alla, osa III


Muutamassa päivässä voi ehtiä mukaan moneen, jos ei nuku paljoakaan, ei syö kunnolla kuin kerran päivässä, muta sitäkin pidempään ja hartaammin, kävelee jalkansa rakoille ja hörppii vettä vauhdissa samalla, kun siirtyy kiireesti paikasta yksi paikkaan kaksi (tai kaksikymmentä).

Andalucia näytti vilauksen luonnosta ja vuoristaan, joihin on palattava lomalla ja ajan kanssa. Sain nauttia myös hyvästä ruuasta, joka maistui mereltä ja tuo vieläkin veden kielelle ja iloita vilkkaista ihmisistä, jotka keräävät ilmeisesti kaiken energiansa appelsiinipuiden tuoksusta ja kuumasta siestasta. Helppohan niiden on, hmph!

Andalucia, tarkemmin Sevilla, esitteli myös perinteisen Féria de Abril -tapahtumansa, jonka kunniaksi kaupunkiin oli pistetty pystyyn kunnon juhlat ja muutama kymmenen, tai sata, värikästä telttaa. Hevoset, ratsastajat ja flamenco-pukuihin pukeutuneet naiset olivat myös olennainen osa fériaa. Bongasin muutaman ihan uskomattoman upean flamencopuvun, ja tuli kyllä olo, että tekisi mieli suunnitella itsellekin oma puku ja lähteä sellainen päällä ratsastelemaan Sevillan kaduille.



















tiistai 23. huhtikuuta 2013

Andalucian auringon alla, osa II

Nämä kaikki kuvat ovat Cádizista, jonka kaduilla tuli käveltyä melkoisen paljon. Cádiz on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Tältä Columbus aikoinaan lähti toiselle löytöretkelleen, ja kaupunki oli 1500-luvulla Espanjan aarrelaivaston pääsatama. Jo pelkästään sana aarrelaivasto sai minut höristämään korviani ja kuulemaan lisää tarinoita kaupungin merenkulkuhistoriasta. Näin jo sieluni silmin Jack Sparrow'n kumppaneineen valloittavan kaupungin katuja, ja siinä se, kaupunki oli voittanut minut mielikuvitukseni puolelleen.

Sain lahjaksi paksun Cádizista kertovan kirjan, jonka pariin on pian palattava. Ehkä kirja sumentaa Jack Sparrow -mielikuvat, ja täyttää aivoni tiukalla faktalla fiktion sijaan, mutta toisaalta faktatieto(kaan) ikivanhasta kaupungista ei voi koskaan olla pahaksi, eihän?









sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Andalucian auringon alla, osa I

Palasin työvisiitiltä Espanjasta kotiin lauantaiyönä auringosta nauttineena, mutta melkoisen väsyneenä. Matkalla sain nauraa, keskustella, nähdä, kuulla, herkutella ja kävellä - kaikkea niin paljon, että viikonloppu on mennyt onnellisesti toipuessa ja lepäillessä. Ikävä jäi lämpöä ja huumaavaa appelsiinipuiden tuoksua. Appelsiinipuita kasvoi siellä täällä - linnan sisäpihalla korkeiden muurien suojassa, kuitenkin niin, että aurinko pääsi puita lämmittämään, hotellin etupihan puutarhassa, katujen varsilla... Tuoksu oli uskomattoman hyvä! Lämmin ja makea, mutta samalla tosi raikas. Appelsiinin tuoksuhan lisää tunnetusti hyvänolon tunnetta ja piristää mieltä. Toisen kuvan appelsiinipihalle olisin helposti voinut jäädä viettämään elämästäni muutaman tunnin ainakin.

Toinen ihan toisenlainen paikka näkyy toiseksi viimeisessä kuvassa. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni härkätaisteluareenalla työjuttuihin liittyen. Tietenkin areena oli tyhjä, en koskaan katsoisi härkätaistelua. Espanjalaiset tuntuvat olevan kovin ylpeitä tästä osasta kulttuuristaan. Hurjat määrät käyvät katsomassa härkätaisteluja, ja sama sakki ihailee matadorejaan... Yritin eläytyä härän asemaan keskellä paahtavan helteistä areenaa, ja pala tuli kurkkuun. Tyhjä areenakin, ilman tuhansien ihmisten ääniä ja matadorin punaista kangasta, oli painostava. Joka puolella punaiset seinät, joissa ei tietenkään härän mentävää pakoaukkoa. Matadorille sen sijaan oli pakoaukkoja useampikin, ja niiden seiniin oli kaivertunut syviä härän sarvien jälkiä.

En tiedä kovinkaan paljoa lajista, mutta luulen tietäväni olennaisimman. Härkä kärsii ja joskus myös härkätaistelija. Senkin tiedän, että Picasso oli intohimoinen härkätaistelujen seuraaja, ja hänellä oli joidenkin areenojen katsomoissa oma aitionsakin, joten sattuu sitä paremmissakin piireissä. Härkätaistelulla on pitkä historia, sitä on suomalaisena ehkä vaikea ymmärtää, mutta helppo tuomita. Joillekin härkätaistelu on taidetta, tai ainakin jotain, johon suhtaudutaan intohimoisesti. Minusta matadorin asu on kaunis, punainen väri on kaunis, areenakin on omalla tavallaan kaunis, härät ovat todella kauniita, mutta en vain hyväksy enkä pysty ymmärtämään miten eläimen tappaminen viihteen vuoksi voi olla tekona kaunista tai taiteellista.

Kuvat El Puerto de Santa Maríasta ja Cádizista, joka oli muuten melko pikaisella muutaman tunnin näkemisellä kaunis ja kiinnostavan oloinen kaupunki.














torstai 4. huhtikuuta 2013

Aamujen pelastus

Aamujen pitää alkaa kaurapuurolla ja omppuhillolla. Näin on ollut vuosia, ja siihen on jo niin tottunut, että aamut ilman tätä yhdistelmää eivät ala ihan niin sujuvasti.

Tänään, pitkän ja tehokkaan päivän jälkeen, kävin vielä kyläilemässä vanhempieni luona, ja sain kaksi jättisuurta purkkia äitini tekemää omenahilloa mukaan. Purkit ovat todella isoja, noin 30 cm korkeita! Tuota hilloa ollaan syöty syksystä asti, mutta koska tänä aamuna loppui edellisen hillot, tuli tämä uusi purkillinen herkkua enemmän kuin tarpeeseen. Tässä taas yksi syy olla kiitollinen vanhemmista, jotka osaa ja haluaa kasvattaa ja tehdä hyviä asioita, ja vielä jakavat omastaan enemmän kuin ilomielin.






maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aika olla onnellinen







Kuviin tuli tallennettua osa asioista, joilla minua on hemmoteltu tänä pääsiäisenä: ystävien kyläily, koirakaveri, joka yökyläili meillä myös, pääsiäisillallinen siskon luona, iloisia kummipoikia, 13 kilometrin kävely järven poikki satamaan ja takaisin, siinä välissä energiatankkausta jättimäisten korvapuustien avulla Kahvila Karirannassa, aurinkoa, myöhäisiä iltoja ja tietenkin värikkäitä kukkia.

Pääsiäiseen kuului myös lisää herkuttelua (huomenna alkaa sitten se paasto!), puolentoista tunnin hiihtolenkki samaisen järven jäällä, rakkautta ja onnea tosi paljon, hitaita aamuja ja päiväunia, kokkailua, saunomista ja rentoutumista poreammeessa tähtitaivaan alla maailman parhaassa seurassa nauraen, höpötellen ja tähdenlentoja ihastellen.

Tämä oli yksi elämäni parhaista pääsiäisistä. Huomenna alkaa arki taas, mutta pääsiäisen vietto onnellisena läheisten kanssa antoi energiaa, voimia ja niin paljon hyvää mieltä, että arjen aloittaminenkin tuntuu ihan hyvältä oikeastaan.