keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Aurinko armas!

Parvekkeella on niin lämmin, että siellä pystyy viettämään aikaa ilman ulkovaatteita. Auringon valo saa kaikki värit hehkumaan sisällä ja ulkona. Ihanaa!
Loppuviikko näyttää valoisalta ja tuntuu lämpimältä.






tiistai 26. maaliskuuta 2013

Tasapainoilua

On muuten tullut luettua aika paljon. Yksi kevyt ja kiva kirja on Rain Mitchellin Tasapainoilua, Joogasalin naiset. Kirjan yksi osuvimpia muistutuksia minulle henkilökohtaisesti on: "Et voi kontrolloida muiden tekoja, mutta voit kontrolloida omia reaktioitasi." Tämän kuin muistaisi aina ja kaikkialla omassa elämässäkin niin helpottuisi olemiseni kummasti.


Koruaarteita

Aika käy selvästi pitkäksi ja seinät alkaa kaatua päälle. Olen ollut nyt niin paljon kotona, että toivon tosiaan parantuneeni täysin, että pääsen loppuviikosta jo kunnolla ihmisten ilmoille ja jumppaan! Olo on aika tunkkainen sairastelujen, hiljaiselon ja liikkumattomuuden takia. Mutta kamerasta löajaytyi piristykseksi läjä kuvia, joista alla niistä muutama. On aika esitellä lempikorujani!

Ensimmäisessä kuvassa ovat kepoiset ja kapoiset uutukaiseni odottamassa kesää. Nämä ovat kotisuomesta, sattumalta silmiin osuneet ja muutamalla eurolla mukaan lähteneet rannekorut. Keltainen väri on tänä vuonna alkanut huudella nimeäni normaalia aikaisemmin, tällä kertaa keltainen saapui luokseni tässä muodossa. Toisessa näkyy yksi lempikaulakoruistani. Sain sen vuosia sitten lahjaksi yhdeltä parhaimmalta ystävältäni, joka lähetti sen minulle Japanista, ja kertoi, että korun hevosriipus on sulatettu buddhalaistemppelin kellosta. Korun tarina ja ulkoasu ovat täydellisiä ja minimalistinen tyyli vetoaa niinkuin aina. Koru on painava, yksinkertainen, tumma ja siinä oleva eläin aina lähellä sydäntä.

Viimeisessä kuvassa näkyvistä rannerenkaista erityisesti paksumpi on suosikkini. Ostin sen ajat sitten yhdeltä Hollannin reissuistani vintage-liikkeestä. Koru on aika painava myös ja käytössä usein. Se on kaiken muun hyvän lisäksi tarpeeksi pieni ranteeseeni ja täydellisen värinen. Ohuempi koruyksilö taas on Firenzestä eikä sillä ole sen kummempaa tunnearvoa, paitsi se, että se löysi luokseni kaupungissa, joka on minulle rakas.



Auttavaisten ihmisten päivä

Aamu ja osa päivästäkin on mennyt torkkuessa. Naapuri oli jättänyt vastaajan viestin, että autoni on valuttanut öljyt parkkipaikalle. Varoitteli myös, ettei kannata lähteä ajamaan autolla. Lisäksi öljy oli peitelty, ja tullaan siivoamaankin, kunhan auto on saatu siitä siirrettyä pois.

Onni onnettomuudessa, että olen edelleen sairaslomalla, eikä tarvinnut lähteä töihin autolla. Iskä tuli katsomaan autoa ja vei sen huollettavaksi. Muutenkin tänään on tullut moninkertaisesti muistutuksia kuinka auttavaisia ja välittäviä ihmisiä edelleen on olemassa. Ja muistin myös kuinka mielettömän hyvä olo siitä tulee, kun läheiset, mutta myös tuntemattomat, ihmiset haluavat auttaa.

Peilistä on katsonut kalpea naama ja fyysinen olo on riutunut, mutta sisältä päin mieli on hyvä. Jaksoin käydä jäällä kävelemässä hiljakseen, ja auringonvalo piristi oloa yhtä paljon kuin avuliaat ihmiset.








keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kuumeilua

En muista koskaan ennen sairastaneeni näin paljon näin lyhyessä ajassa. Tällä kertaa vaivana on kuume ja sen myötä aika poissaoleva ja heikko olotila. Kotona ollaan ja itseä lääkitään parhaan mukaan. Nyt on pakko malttaa pysähtyä.



perjantai 15. maaliskuuta 2013

Sushia ystäville

Koti oli tänään täynnä ystäviä ja perhettä. Tehtiin sushia ja juteltiin iltamyöhään. Onnellinen päivä.


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Nautinnollinen naistenpäivä

Olen ollut Tampereella koulutuksessa kaksi päivää. Saavuin kotiin junalla aika uuvuksissa, mutta jostain kummasta sain energiaa mennä vielä spinningiin. Kannatti mennä! Rusettikaulainen spinningohjaaja jakoi nimittäin ennen tuntia ruusut jokaiselle naisosallistujalle naistenpäivän kunniaksi! Ja tunnin jälkeen oli luvassa vaahtokarkkeja! Vaahtokarkit ja hikinen jumppa kerran vuodessa sopivat ihan hyvin yhteen :)





lauantai 2. maaliskuuta 2013

Koli

Mies sai vanhemmiltani etukäteissynttärilahjaksi vuorokauden Kolilla, että päästiin olemaan hetken kaksin ja laskettelemaan. Oli aikamoinen pakkanen, ja pakkasen lisäksi olin rinteessä kankeana kauhusta. Viimeisestä laskettelureissusta on nimittäin aikaa. Maisemat oli kuitenkin upeat, ja pelkästään maisemien takia menisin niihin rinteisiin uudelleenkin. Harmi vaan, kun laskettelun ajan taskussani ollut iPhoneni oli niin jäässä, ettei suostunut valokuvaamaan ollenkaan.

Yövyttiin Sokos Hotellissa, ja vähän harmitti, ettei hotellin Spa-osasto ollut vielä valmis. Saunaan päästiin kuitenkin, ja saunatilat ja muutenkin koko hotelli oli tosi viihtyisiä. Aamupalasta nautin myös suunnattoman paljon, puhumattakaan aamupalapöydästä näkyvistä maisemista. Hotelli on näppärällä paikalla; hotellin pihalta pääsee kiskoilla kulkevaan hissiin, joka kuljettaa rinteisiin, hiihtoladuille ja parkkipaikoille. Ei paljon tarvitse nähdä vaivaa, että pääsee ulkoilemaan. Mekin käytiin hiihtämässä vielä ennen kotiin lähtöä.
Kaiken kaikkiaan Koli on ihan ehdottomasti niitä paikkoja, jonne on mentävä uudestaan!