torstai 28. helmikuuta 2013

Perhe on paras!

Saavuttiin sukulaisten luokse Pohjois-Karjalaan, ja täällä odotti myös vanhempani. Olen tänään huomannut muun muassa seuraavia mielenkiintoisia seikkoja: 1. Järven jäätynyt pinta näyttää ajoittain ihan vedeltä. 2. Alan pikku hiljaa paranemaan. 3. Jaksan istua pilkillä tunteja ja vieläpä hyvin onnellisena.

Tuntuu kuin läheisten seura, ulkosauna, uskomaton hiljaisuus, luonto ja rakkaus olisivat parhaat keinot karkottaa flunssa.










maanantai 25. helmikuuta 2013

Lomalla on aikaa sairastaa...

...tai jotain sinne päin. Kipeänä ollaan viidettä päivää. Harmittaa! Varsinkin, kun tänään on hiihtoloman ensimmäinen päivä, ja minä tuhisen neljän seinän sisällä nuhaisena ja naama kalpeana huonosti ja kivuliaasti nukutun yön jälkeen.

Vatsatauti iski jo viime viikolla kesken työpäivän. Siitä kun selvisin, tuli pahin flunssa naismuistiin. En edes muistanut miltä tuntuu olla oikeassa flunssassa. Mutta nyt muistan, kamalalta. Silloin harvoin kun sairastelen, niiskutan yleensä allergioiden takia, mutta tämä flunssa on jotain ihan erilaista.

Toivottavasti tässä olo alkaisi helpottamaan, ja pääsisin ulos aurinkoon ja nauttimaan lomasta! Huomiseksi olisi nimittäin suunnitelmissa museokierros, jonka jälkeen illemmalla viiden tunnin ajomatka sukulaisiin ja siitä loppuviikko eteenpäin talvesta ja auringosta nauttimista. Toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan, muuten voi tulla itku.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jännitystä jäällä

Kaksi niiskuttavaa nuhanenää päätti lähteä kävelylle, koska oli ihan pakko saada raitista ilmaa. Ei paljon jaksettu kävellä, mutta jäällä käytiin kokeilemassa ja jännittämässä mulahdetaanko vai ei, ja Tarvaspäätä käytiin vaihteeksi ihailemassa myös. Se on aina niin mielikuvistusta kutkuttavaa nähdä paikkoja, joissa joku taiteilija on oikeasti joskus ollut. Voisin vajota tuntikausiksi ajatuksiini tuollaisissa paikoissa!








lauantai 23. helmikuuta 2013

She knows it


Tapahtuipa tällä viikolla seuraavaa: H&M Magazine (Spring 2013) tuli kaupasta naistenlehden mukana. Selailin lehteä hajamielisesti ja ajatellen, ettei taaskaan mitään minua kiinnostavaa luettavaa. Kuvia kyllä löytyi, mutta muotikuvat harvemmin onnistuvat saamaan huomioni, koska niitä näkee kaikkialla, koko ajan, liikaa.

On varmaan syytä mainita tässä vaiheessa, että en ole muodin suurkuluttaja enkä varsinaisesti seuraa muotia. Mutta ainahan muotiin törmää, halusin sitä tai en.
Mutta palataanpa siihen hetkeen, kun selailin lehteä. Olin jo viimeisillä sivuilla ja valmiina sujauttamaan lehden paperinkeräykseen, kunnes silmiini osui otsikko GREEN TIPS. Käteni pysähtyi ja aloin lukemaan. Kyseessä oli juttu, jossa muotiteollisuuden sisäpiiriläiset kertovat, mitkä ovat heidän ekotietoisimmat tapansa. Näistä sisäpiiriläisistä tunnistin nimeltä vain yhden, Anna Dello Russon, ja ihastuin hänen ekotietoiseen tapaansa, ja jopa hieman häneen itseensä, sillä sekunnilla. Tällä naisella tuntuisi olevan arvot kohdallaan, pystyin samaistumaan häneen ainakin tuon maagisen hetken aikana ja tuli sellainen olo, että tästä henkilöstä haluan tietää lisää. Näin käy tuskin koskaan, mitä tulee muotimaailman ihmisiin, joten maagisesta hetkestä oli todellakin kyse.

Ps. Toisaalta, erään sisäpiiriläisen, Isabelle Kountouren, kätevin ekotietoinen tapa on, että matkustaessaan hän ottaa hotellihuoneessaan olevan avaamansa saippuan mukaansa kotiin, ettei vain vähän käytetty saippua menisi hukkaan hänen lähdettyään hotellista. Hyvä homma!
Mutta lopuksi hän kertoo näin: "As you can imagine, I have a mountain of soaps at home." Siis häh?! Hänellä on saippuoita kotonaan yllinkyllin, joten miksi hän ei ota yhtä niistä mukaansa matkalle, käytä sitä hotellihuoneessa ja jätä hotellihuoneen saippuan kokonaan käyttämättä? Eikö se olisi enemmän ekotietoista?


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Lempiasioita

Kunnollinen tee on lempijuttujeni listakärkeä. Tilasin iHerbistä vähän positiivista energiaa, kun en juuri tuohon teehen ole Suomessa törmännyt. Teestä siis haettu positiivisuutta olotilaan, mutta pakko myöntää, että löytyy sitä aihetta myös siitä ajatuksesta, että loma alkaa muutaman päivän päästä. Sitä varten hommattu pino lomalukemista.
Näillä aikeilla ja ajatuksilla mennään!






maanantai 18. helmikuuta 2013

Kylmyyttä karkuun Kyprokselle, osa III

Reilun viikon takaisesta Kyproksen matkasta jäi päällimmäisenä Nicosian lisäksi mieleen Afroditen kalliot, eli siis se paikka, jossa Afroditen kerrotaan syntyneen meren vaahdoista. Tämä paikka on ollut "haluan nähdä" -listallani varmaan niin kauan, kun se lista on ollut olemassa, ja oli mahtavaa nähdä se vihdoin! Paikka on todella kaunis ja kiehtoo kaltaistani romantikkoa. Matkalla rannikolle mieleen tuli vähän väliä Botticellin upea Venuksen syntymä -maalaus, joka on yksi kauneimmista teosista joita olen koskaan nähnyt.

Kallioita ja merta katsellessa toivoin, että jos paikassa on jotain jumalaista ja voimakasta rakkauteen, kauneuteen ja suloisuuteen liittyvää energiaa, virtaisi se energia minuun ja pysyisi minussa kauan. Tuo paikka oli niitä hyvän tuulen paikkoja, joista jää virkistynyt ja onnellinen olotila.

Käytiin myös Pafoksessa, josta mieleen jäi meri ja Pafoksen linnoitus, eläkeläispariskunnat ja todella rauhallinen tunnelma. Turistikausi ei ollut vielä alkanut, joten ilmankos oli rauhallista. Matkalla Pafokseen käytiin tutustumassa Kourionin amfiteatteriin ja amfiteatterin lähellä sijaitsevan ylellisen asuinrakennuksen ja kylpylän raunioihin. Rakastan raunioita, tarinoita, historiaa ja merkkejä menneestä elämästä, joten nautin ja rentouduin täysillä näissä paikoissa.

Kotiin palattua päällimmäisenä oli tunne siitä, kuinka paljon viiteen päivään ja melko pieneen saareen mahtuu. Olo on ollut muutaman päivän uuvahtanut matkasta, mutta työmatkaksi tämä Kyproksen reissu oli silti ihan mahtava ja antoisa. 













lauantai 9. helmikuuta 2013

Kylmyyttä karkuun Kyprokselle, osa II

Olen ollut Kyproksella kerran aikaisemmin. Limassolissa vuonna 2006 muistaakseni, lukioaikoina kuitenkin. Limassolista jäi aurinkoiset muistot, siisti ympäristö ja turvallinen olotila. Silloin minulla ei ollut oikeastaan mitään hajua Kyproksen historiasta, vaikka sen kyllä silloin jo tiesin, että saari on jakautunut kahtia Kyproksen ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan välille.

Nyt sitten tällä työmatkalla pääsin näkemään saarta vähän laajemmin. Asuttiin kahtia jaetussa Nicosiassa, mikä on kaupunkina mielestäni Kyproksen kaupungeista mielenkiintoisin lähinnä juuri tuon rajan ja poliittisen historiansa takia. Käveltiin rajavartiopisteiden ohi oppaan kertoessa vuoden 1974 tapahtumista. Väkisinkin tuli mietittyä, millaista elämää toisella puolella eletään ja erityisesti, miltä tuntuu niistä, jotka elävät toisella puolella, mutta joiden suvusta suurin osa on muuttanut Etelä-Kyprokselle. Miltä tuntuisi itsestä, jos oma maa jaettaisiinkin kahtia, elämä mullistuisi yhtäkkiä radikaalisti ja koti pitäisi jättää... Näillä mietteillä Nicosian katuja kävelin, ja vaikka en reissussa kovin kauaa ollutkaan ja työasiat veivät suurimman osan ajasta, tuntui silti, että ehdin oppia Kyproksesta valtavasti uutta ja mikä tärkeintä, sain paljon ajateltavaa.

Ulkoasultaan Nicosia oli ristiriitainen. Limassolin muistot olivat leppoisia, siloteltuja, turistimaisia, rantaelämän täyttämiä, kun taas Nicosiassa oli enemmän perus kaupunkitunnelmaa eikä turismista ollut tietoakaan (ajankohtakin tosin saattoi vaikuttaa tähän). Kaupunki ei ollut oikein välimerellinenkään, vaan enemmänkin toi mieleen Tallinnan kauniiden, mutta vähän ränsistyneiden katujensa, graffitien ja lohjenneiden maalipintojensa, sekä epämääräisen uuden ja vanhan sekoittumisen takia. Toisaalta palmut ja auringonvalo tekivät lämpimän ja eksoottisen säväyksen kaikkeen.














keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kylmyyttä karkuun Kyprokselle, osa I

Lähdin viiden päivän työhön liittyvälle visiitille Kyprokselle. Muutama päivä takana jo, ja voin vain todeta, että tämä reissu on ollut tervetullut tauko arkeen. Pitkiä työntäyteisiä päiviä nämä ovat kyllä olleet, mutta eipä siinä mitään, koska tämä on niin erilaista työntekoa kuitenkin verrattuna kotoisempaan työarkeen.
Ja bonuksena: täällä ei sada lunta, ei ole edes pakkasta, meri lainehtii vapaana ja aurinkokin on ehtinyt pilkistää! Niin ja puut suorastaan notkuvat sitruunoista ja mandariineista ja muista keltaisista hedelmistä!



lauantai 2. helmikuuta 2013

Sielujen sympatiaa

Kävin Ateneumissa katsomassa 52 sielua -näyttelyn, jossa oli esillä symbolistisia luontoaiheisia teoksia todella upealta taiteilijajoukolta. Mukana oli mm. Wassily Kandinskyn, Ellen Thesleffin, Georges Lacomben ja James McNeill Whistlerin teoksia. Edellä mainitut  ovat kaikki suosikkejani, ja tietenkin heidän teokset kiinnostivat eniten. Van Gogh on yksi ikuisia suosikkejani myös, ja hänenkin töitään näyttelyssä oli. Mutta pakko myöntää, että Vincentin tuotannosta minulla on varmaan meneillään nyt pienimuotoinen ähky, koska niin paljon hänen tarinansa ja työnsä ovat tulleet vastaan viime vuosina. Ähky on varmasti ohimenevää, näitä tulee ja menee.

Esillä oli siis tuttuja ja nähtyjä, mutta tietenkin myös ennestään tuntemattomia teoksia. Joidenkin eteen jäin pidemmäksi aikaa, joidenkin en. Kaiken kaikkiaan viihdyin näyttelyssä hyvin. Tosin viihdyn aina Ateneumissa hyvin, siellä on tilaa rauhoittua ja viettää omaa aikaa itselle rakkaimman aiheen parissa.

Ateneumin jälkeen käväisin katsomassa kaupungin vaatetarjontaa, hieman laiskasti kylläkin. Hameita tarvitsisin, mutta ihan täydellistä yksilöä ei löytynyt. Etsintä jatkuu, tai sitten täytyy ottaa ohjat omiin käsiin ja ommella hamonen. Sellaisia tuubeja nuo hameet tuntui olevan, ettei luulisi olevan kovin vaikeaa ommella sellainen itsekin. Benettonilta löysin nahkakengät, jotka tuntuvat harvinaisen hyviltä jaloissa ja näyttivät jalkoihini tehdyiltä! Kaiken tämän lisäksi ne olivat viimeinen pari, joten lähtivät mukaan 70% alennuksella.