maanantai 28. tammikuuta 2013

Voihan maanantai

Maanantai. Mieli kaipasi muualle siihen asti, kun pääsin töistä kotiin. Useimmiten maanantait ovat minulle päiviä muiden joukossa, mutta joskus sattuu näitä tahmaisen jähmeitä yksilöitä kohdalle, ja silloin sitä kaipaa vain omaa paikkaa mihin käpertyä.
Kotiin oli hyvä tulla; täällä odotti hiljaisuus, kilpikonnan kylvettämistä, salaatin tekoa ja eipä oikeastaan muuta, ei ainakaan velvollisuuksia tai kiireen tuntua. Jostain salaatin aineksista sain tosin lievän allergiakohtauksen, joka olisi kyllä saanut jäädä väliin.

Nyt pakkaan vielä joogamaton ja vesipullon kassiin ja käyn hakemassa vielä toisenlaista rauhaa tähän maanantaihin.



torstai 10. tammikuuta 2013

If you really love nature...

...you'll find beauty everywhere.









Pitkiä kävelyretkiä luonnon keskellä, aaltojen ääniä, polun varrella säntäileviä isoja liskoja, valkoisia papukaijoja ja pingviinien tuloksetonta etsiskelyä. Eläintarhoja ja akvaarioita. Lisäksi pieniä syrjäisiä hiekkarantoja, joissa sai olla ainut ihminen, joka jättää hiekkaan jalan jäljet. Hiljaisuus ja oma tila tuntui hyvältä, mutta erityistä siitä teki horisontissa näkyvä kaupungin siluetti, joka muistutti, että kaukanakin voi olla lähellä.



Rantaelämää



Ihminen, jonka meri, lämmin hiekka ja aurinko tekevät suunnattoman onnelliseksi, löytää taivaansa Sydneystä. Pimeän syksyn viettänyt, keskeltä talvea aurinkoon tupsahtanut talven asukki ei voinut kuin tuijottaa pidättelemätön virne kasvoillaan värejä, joita ei ollut nähnyt aikoihin - sinisen ja vihreän eri sävyjä, kirkkaita keltaisen vivahteita ja lämmintä ruskeaa. Värit olivat niin syviä ja intensiivisiä ja niiden vaikutus porautui syvälle sielun sopukoihin odottamaan hetkeä, jolloin pääsevät piristämään takaisin talveen palannutta ihmistä.

Sanomattakin on varmaan selvää, että me nautittiin merestä kaikin tavoin lähes kaiken aikaa. Elämä tuntui lämpimältä ja maistui suolalta ja aurinkorasvalta.





Vietettiin rantaelämää pääosin tunnetuilla Manly Beachilta tai Bondilta, joista ensimmäinen erityisesti vetosi minuun. Pikkurantoja Sydneyhin mahtuu myös sinne tänne, ja muutamilla tuli käytyä aina niiden ilmestyttyä kävelyretkien varrelle.

Paikalliset kävelivät kotipihoistaan suoraan rannalle surffilauta kainalossa. Ehkä vähän samaan tyyliin kuin me kävellään samaan vuodenaikaan toisella puolella palloa järven jäälle sukset kainalossa. Molemmissa on puolensa, ja onni on päästä mukaan molempiin maailmoihin.






keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Down Under, part II






Kuvat kertovat taas enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa: Sydney oli onnellinen, kaunis ja kuuma! Oli upeaa päästä viettämään kesää keskellä talvea ja jakaa kesäviikot ihmisen kanssa, joka teki niistä kaksin verroin parempia.


Down Under, part I

Pastellin värisiä rakennuksia, Manlyn satumaisen leppoisaa tunnelmaa, oopperatalon ihmettelyä (se ei ole niin valkoinen kuin kuvista voisi päätellä ja sen pinnassa on yli miljoona marmorilaattaa), katutaidetta italialaisittain ja saunomista meren rannalla surffareita lauteilta katsellen. Sydney on omanlainen, upea.