keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Garland kattoon

Mies hujautti vahingossa pyyhkellä Garlandin pitkin olohuoneen lattiaa. Pari viikkoa odotin inspistä, että sain "köynnöksen" selviteltyä ja aseteltua takaisin lamppuun. Mutta nyt se on siellä entistä hienommin! Kaikella on tarkoituksensa.


tiistai 28. helmikuuta 2012

Lomalla on kiva olla

Aikaa ulkoilla, kuvata, haaveilla ja ajatella ilman, että kertaakaan pitäisi vilkaista kelloon. Nyt on aika levätä.




perjantai 24. helmikuuta 2012

Oisko se loma vai?


Sieltä se loma vain tulla tupsahti, mutta vähän on lomafiilis hakusessa. Verhot kiinni, pää tyynyyn ja pikku päikkäreille. Katsotaan tilannetta sitten uudelleen.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

White on white

Kuvat kertovat tällä kertaa enemmän kuin sanat. Tänään ihmettelin tosissaan, miten tuota lunta riittää. Ajokeli oli onneksi parempi kuin mitä kuvista voisi päätellä, vaikka sitä aloin jännittämään jo edellisiltana, kun luin uutisia taas uudesta myrskystä. Jännitys jatkui yöllä, kun kuuntelin tuulen ulinaa, mikä on yksi parhaista äänistä kuunnella omasta sängystä, jos seuraavana päivänä ei tarvitse liikkua ulos.




Hyvä (hiihto)päivä

Tämä talvi on siinä mielessä historiallinen, että tein jotain sellaista mitä olin vannonut olla tekemättä koskaan. Ostin sukset. Ja niihin siteet, monot ja sauvat. Kaiken tämän lisäksi investoin hiihtohanskoihin ja taisinpa ostaa pari pipoakin. Ja takin. Ai niin, ostin myös hiihtoon soveltuvat housut. Kiellän olevani välineurheilija. Näin kattavat ostokset yhden lajin alkutaipaleilla olivat vain nyt pakolliset, koska minä en suuremmin ole aikaisemmin harrastanut urheilua talvella ulkona. Siksi väline- ja vaatevarastoni tätä tarkoitusta varten olivat olemattomat.

Tämä kaikki ei tapahtunut tuosta vaan, vaan salakavalan alitajunnassani tapahtuvan ajatustyön tuloksena. Olin jo edellisenä talvena katsellut hiihtäviä ihmisiä ja miettinyt yllättyneenä, että hehän näyttävät aika onnellisilta. Tämän myötä mieleeni hiipi järkyttävä jännä ajatus: Minä hankin sukset! Tämän myötä tajusin, että se on menoa nyt. Tänä talvena se sitten tapahtui: marssin suksiostoksille, ja tässä sitä ollaan, yksi onnellinen muiden onnellisten hiihtäjien joukossa. 

Onneani ei millään tavalla himmennä se, että hiihdän samaa vauhtia 4-vuotiaan kummipoikani kanssa, tai se, että hiihtotekniikkani hyödyntää enemmän käsien työntövoimaa kuin jalkatyötä. Tosiasia nimittäin on, että yläasteen liikuntatunneilla hiihtäminen ei kuulunut suosikkeihini, toisin kuin lähes kaikki muut lajit. Siksi hiihdon tekniikka on retuperällä. Mutta enköhän minä vielä opi! Ja jos en opi, menee se näinkin. Mikään ei juuri nyt nimittäin tunnu paremmlta kuin päästä järven jäälle uusien ystävieni suksien kanssa ja juoda tämän jälkeen satamassa kaakaota.


lauantai 18. helmikuuta 2012

Silmänruokaa

En ole järin innokas kokkailija, mutta sitäkin innokkaampi (kauniiden) kokkikirjojen katselija lukija. Tässä pari suosikeistani. Ensimmäisen, Aurinkokeittiöni, sain vuosia sitten lahjaksi vanhemmiltani, ja toisen, Venetsian, olen itselleni lahjaksi ostanut :)













keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Valkosipulit purkissa


Äitini tekemä keramiikkapurkki sai heti kotiin saavuttuaan tärkeän tehtävän.

tiistai 14. helmikuuta 2012

14.2.

"A friend is someone who knows the song in your heart and can sing it back to you when you have forgotten the words."

maanantai 13. helmikuuta 2012

Happiness is a state of mind.

Villa Roosa

Kävin äitini kanssa perinteisellä vierailulla Villa Roosassa, vanhassa huopatossutehtaassa, joka on toiminut jo vuosia nykytaiteen näyttelytilana. Villa Roosassa on vuosittain näyttelyitä, joissa lähes jokaisessa olen käynyt. Ikinä en ole pettynyt! Itse vanha tehdas ja sen pihapiiri on niin kaunis, rentouttava ja tasapainoittava, että se on jo yksi syy käydä Villa Roosassa. Siellä tulee inspiroitunut olo.

Nyt rakennuksen alakerrassa on meneillään Orimattila Contemporary Art -näyttely. Melko vähän teoksia, mutta koknaisuutena ne toimivat hienosti! Värimaailma oli just eikä melkein ja innostuin kyllä taas paljon kaikesta. Ihailen niin paljon taiteilijoita, jotka keksivät uutta ja saavat aikaiseksi vielä toteuttaa ideoitaan.









P.S. Villa Roosasta lähti matkaan myös täydellinen pari mustia 36-kokoisia huopatossuja. Huopikkaita on myyty tuolla jo vuosia, enää jäljellä on pieniä kokoja. Onneksi löytyi minulle vielä pari. Ennestään minulla on jo yhdet, mutta nämä uudet ovat erilaiset ja yksinkertaisemmat. Täydelliset!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Työmatkan paras kaveri...

...ompi KeepCup! Mikä onkaan huristellessa töihin, kun voi matkalla juoda aamuteen kätevästi maailman parhaimmasta kupposesta, joka istahtaa täydellisesti auton kuppitelineeseen. Tilasin näitä vuosia sitten kahta eri kokoa. Pienemmän annoin siskolleni lahjaksi, koska kahvinjuojalle sopii pienempikin kupponen. Itse pidin tämän keskikokoisen. Värin kokosin lukemattomista vaihtoehdoista, ja siihen hurahtikin sitten muutama tovi ;)

Aikaisissa aamuissa KeepCup on erityisen tarpeen, koska silloin harvoin maltan kotona istahtaa teekupposen ääreen, vaan mieluummin hyödynnän työmatkaani teeni juomiseen.



maanantai 6. helmikuuta 2012

Askartelua tiedossa

Sain taas Suomessa vierailemassa olleilta saksalaisilta kollegoiltani kauniin ja ihanan paketin. Kortissa luki: "To inspire your creativity". Ei siis muuta kuin askartelemaan ja puuhastelemaan, ja öhöm, kaivamaan saksa-suomi sanakirjaa esiin.