maanantai 27. kesäkuuta 2011

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Baskimaalle matka vie

Saavuttiin Biarritziin. Tämä on meidän koti seuraavan viikon ajan. Hyvältä tuntuu ja näyttää!






torstai 23. kesäkuuta 2011

Arles vielä kerran








Arles








Van Goghin perässä Arlesiin

Minua houkutteli Arlesissa van Gogh, ja jo Suomessa matkaa suunnitellessamme, sujautin Arlesin matkasuunnitelmaan netistä löytämieni kuvien ja tarinoiden avulla. Arles lumosi jo Suomessa. Sinne siis suuntasimme.

Enpä osannut arvata, että van Gogh jää kaupungissa melkein sivuseikaksi, sillä kaupunki on niin paljon muutakin kun tuota hollantilaista taiteilijaa. Arles on lumoava! Rakastuin kaupunkiin toden teolla. Kolmen Arlesissa vietetyn päivän jälkeen olisin mieluusti ollut hyppäämättä junaan ja jäänyt Arlesin unenomaiseen rauhallisuuteen, tunnelmaan ja silmiä hivelevään kauneuteen kauemmaksikin aikaa.

"Pakolliset" kohteet Arlesissa varsinkin taiteen ystävälle ovat ainakin Café van Gogh Place de Forumilla ja L'Espace van Gogh. Ensimmäinen siksi, että tuosta kahvilasta Vincent maalasi upean, kuuluisan ja suorastaan taianomaisen teoksen Café Terrace at Night vuonna 1888. Rakastin tuota teosta teini-ikäisenä niin paljon! Vieläkin se on yksi kauneimmista, joita tiedän. Toinen kohde, L'Espace van Gogh, sopii niille, jotka haluavat ihailla kaunista puutarhaa sairaalan sisäpihalla ja kuvitella kuinka van Gogh vietti puutarhaa ympäröivässä rakennuksessa sairaalajaksoaan leikattuaan korvastaan palasen pois.




tiistai 21. kesäkuuta 2011

Ranskan Riviera - Côte d'Azur

Nizza oli varmaan ensimmäisiä kaupungin nimiä, joita lapsena kuulin tai jotka jäivät mieleeni. Ja nyt vihdoin, 32-vuotiaana olen itse täällä. Kyllä Nizza on hyvä kokea jossain vaiheessa elämäänsä, sanon minä ;)

Tuo Côte d'Azur kuulostaa, näyttää ja tuntuu hienolta. Ranska on niin kaunis kieli. Mutta miltäs kuulostaa Ranskan Riviera! :) Jotenkin taas tulee lapsuus mieleen - silloin ainakin jo sana riviera sai minut huokailemaan ihastuksesta ja haaveilemaan merestä - juuri tuollaisesta välkkyvästä sinisestä minkä löysin Nizzasta.

Henri Matissen kerrotaan sanoneen Nizzassa olostaan näin: "En ollut uskoa onneani, kun käsitin, että näkisin tämän saman valon joka aamu." Ymmärrän häntä täysin.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Nice is so nice!

Me saavuttiin eilen Nizzaan. Ollaan täällä kolme päivää lähinnä rentoutuen ja tutustuen rauhakseen kaupunkiin. Tasokkaita ja vierailemisen arvoisia taidemuseoita täällä riittäisi, mutta nyt on sellainen olo, että ei jakseta viettää niissä aikaa. Harvinaista, mutta joskus niinkin. Aika Nizzassa on nyt sen verran lyhyt, että halutaan nauttia auringosta, merestä, kävelystä ulkona ja istumisesta kahviloissa ja ravintoloissa. Aiotaan siis ottaa tietoisesti ja hyvällä omallatunnolla todella rennosti. En edes aio kauheasti valokuvata. Seuraavalla kerralla sitten valokuvia enemmän, ja niitä museoita. Vaikka tämä ei nyt lempikaupunkieni top 10:en mahdukaan, on silti vahva tunne, että tänne tullaan uudestaan!

Täällä on kovin siistiä, värikästä, raikasta ja tyylikästä. Turvallisen oloinen kaupunki, ja selvästi tästä tykkää meidän lisäksi muutama muukin turisti. Meren värit ovat täällä ihan omaa luokkaansa. Uiminen oli rentouttava kokemus. Niin lämpöistä vettä ja pehmeitä aaltoja. Tuli onnellinen fiilis uidessa. Rannalla makoilu sen sijaan on melko muhkurainen kokemus, koska ranta koostuu pyöreistä aika suurista kivistä. Mutta ihanaa silti!




lauantai 18. kesäkuuta 2011

Cinque Terrestä Genovaan

Pääsin käymään Genovassa nyt toista kertaa reissun aikana. Ensimmäinen kerta oli hyvin pikainen kävelyretken ja jäätelön pituinen pyrähdys, eikä jääty edes yöksi. Mutta sinä aikana jo ihastuin kaupunkiin. Minä tykkään vähän rähjäisistä, ei niin rahalla silotelluista kaupungeista ja kylistä. Sellaisissa paikoissa on mielestäni eniten särmää, tunnelmaa ja joskus jopa jonkinlaista jännitystä, jota tosin en niinkään kaipaa.

Nyt sitten matkalla Italiasta Ranskaan saatiin uusi mahdollisuus käydä kaupungissa, ja tällä kertaa oltiin yötäkin. Illalla kun etsittiin ruokapaikkaa ja eksyttiin tosi kapoisille kujille, tuli molemmille sellainen olo, että ehkä tässä kaupungissa on liikaakin sitä kuuluisaa "särmää". Ei ole Genovan pikkukujat niitä iltakävelyn miellyttävimpiä kohteita, vaikka kauniita ovatkin. Päivällä kaupunki on taas ihan erilainen.











perjantai 17. kesäkuuta 2011

Cinque Terre (osa 3)

Viimeiset kuvat Cinque Terrestä tältä erää. Kuvia on valtava määrä edelleen, mutta nämä saavat toistaiseksi riittää.