lauantai 31. joulukuuta 2011

Tervetuloa uusi vuosi

Boracaylla raketit räiskyvät tunteja ja pillit soivat ihan kuin suomalaisena vappuna. Me huristeltiin hotellilta tricyclellä White Beachin vitivalkoiselle hiekkarannalle, herkuteltiin pizzalla, juotiin drinksuja varpaat upotettuina vitivalkoiseen hiekkaan ja oltiin hyvin onnellisia. Nyt me suunnataan auringon hemmottelemat nenämme kohti upouutta vuotta 2012!



Onnenmuruja

Meillä on ihana, ihana hotelli, siinä on ihana uima-allas ja kaikki on niin hyvin ja olo niin turvallinen. Kyllä minä kestän paljonkin, mutta en ollenkaan pistä pahakseni, jos saan käyttää toimivaa vessaa, jossa on paperia, peseytyä lämpimässä suihkussa, käpertyä puhtaisiin lakanoihin suuressa sängyssä, syödä ruokaa, joka rauhoittaa mahani ja kuivautua pyyhkeisiin, jotka ovat aina kuivat ja raikkaat. Tulevan uuden vuoden kunniaksi me päätettiin panostaa hotelliin (tai sitten tällä saarella ei enää ollut vaatimattomia (lue edullisia) hotelleja jäljellä...).

Sanoinko jo, että i h a n a a !






perjantai 30. joulukuuta 2011

Me tavattiin taas

Minä ja aurinko nimittäin :)

Sataa sataa ropisee

Leppoisan biitsipäivän keskeytti tänään kaatosade. Se oli kumma kyllä meistä hauskaa ja hienoa. Mikäs siinä oli juostessa pyyhe sateenvarjona rannan vieressä sijaitsevaan ravintolaan katoksen alle ihailemaan rantamaisemaa ja hörppimään juomia, kun samalla sade ropisi päittemme päällä ja lämpötila pysyi ihanan kuumana. Lomalla mieli on ihailtavan positiivinen, ei tässä muuta voi todeta.


B:stä B:hen

Bohol on nähty ja koettu ja on aika siirtyä ottamaan vuosi 2012 vastaan niin kovin kehutulle Boracayn saarelle. Boholin rauhallisuuden keskeltä on ihan kiva vaihteeksi siirtyä pohjoisempaan saarelle, jossa on todennäköisesti ihan eri meininki. Ja siellä on toivottavasti myös ihan eri sääkin. Sadekauden piti olla Boholillakin jo ohi, mutta eipäs vain ollutkaan. Meidän Manila-ystävistämme toinen saapuu muuten Boracaylle myös uutta vuotta juhlistamaan. Laiva- ja lentomatkat siis edessä.

Bye bye Bohol, olit kaunis ja ihmeellinen. Pidäthän huolta tarsiereistasi!

torstai 29. joulukuuta 2011

Saarikierros

Boholin luonto näytti meille tänään parastaan (ja pahintaan, jos sadetta nyt pahana voi pitää). Suklaakukkulat, riisipellot, joet ja viidakot ihailtu ja ihmetelty. Minulle tämä saari on kuin vihreä sauna, jossa välillä haukon henkeäni kaikesta kauniista, toisaalta taas haukon henkeäni tukaluudesta, jonka kuumuus, kosteus ja vatsani pienoinen kannanotto Boholilaisesta ruuasta aiheuttaa ;)




Palmun lehdellä kummittelee

Koko loman söpöimmät otukset löytyvät ehdottomasti Boholilta! Käytiin tänään ihastelemassa pikkuriikkisiä Tarsiereja, tutummin kummituseläimiä. Oltiin kuultu ja luettu tarsiereista paljon jo ennen matkaa. Ne on todella uhanalaisia pikkuisia, ja koska turisteja ollaan ja omat ropomme köyhälle maalle lomalla annetaan, mietittiin tosi tarkkaan minkälaista tarsier-paikkaa haluttiin tukea. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Tarsier Sanctuary, Boholilla, jossa oikeasti suojellaan noita suloisuuksia ja yritetään pelastaa se mikä pelastettavissa on.  Tuolla tarsierit saavat elää vapaana viidakossa, ja siksi ei ole ollenkaan varmaa, että kaikkia turvapaikan tarsiereja edes yhtä aikaa näkee. Me nähtiin kolme aikuista ja yksi poikanen. Kaiken kaikkiaanturvapaikassa elää 11 tarsieria. Tästä tarsiereiden turvapaikasta lisää.

Luin ja kuulin, että tarsiereja voi nähdä myös esimerkiksi hotelleilla (!), jossa turistien annetaan pitää sylissä noita kämmenelle mahtuvia eläimiä. Hotellit ovat useimmiten saaneet tarsierit köyhiltä maanviljelijöiltä, jotka muutaman roposen tähden vievät löytämänsä eläimet turistien viihdykkeeksi. Vankeudessa tarsierit kuolevat vuodessa, sillä ne eivät kestä stressiä. Usein myös niiden ohuet pikku luut särkyvät turistien käsittelyssä, mikä on todella sydäntäisärkevää edes ajatella. Tarsiereiden turvapaikassa opas vahti koko ajan, ettei kukaan häiritse pikkuisia millään tavalla, ei missään nimessä koske eikä ota valokuvia salamalla. Toivon, että nuo Boholin isosilmäiset ihanuudet pääsisivät elämään ansaitsemaansa vapaata ja onnellista elämää viidakossa, jossa niiden kuuluukin elää. Näin tapahtuu varmasti, jos turistit alkaisivat miettiä maalaisjärjellä missä ja miten mitäkin villieläintä kuuluu katsella ja käsitellä. 




keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Oi aurinko!

Päätettiin ottaa ilo irti auringosta sateen keskellä ja lötkiä tämä päivä Panglaon saaren rannalla. Saarelle pääsi helposti taksilla Tagbilaranista, Boholista sillan yli huristellen. Oli täydellinen päätös viettää rantapäivää! Minä niin nautin. Olen onnellinen, iloinen, lämpöinen ja nauravainen. Aurinko, hitaasti liikehtivä meri  ja rakkaan seura on parasta terapiaa maailmassa. Ai niin, käytiin myös uittamassa meidän jalkoja kalojen kutiteltavina. Päivän kikatukset oli hoidettu sillä - kymmenet kalat näykkimässä ja kutittelemassa varpaita 20 minuutin ajan oli kokemus, jolle ei voi kuin nauraa :D Kalat ilmeisesti syö jaloista kuolleen ihon pois. Olen joskus miettinyt, että kalojen kannalta tuo on ihan karmea asia. Ainakin minusta olisi, jos olisin jalkapohjista ravintoa saava kala. Mutta kalat tuntuivat olevan innoissaan. Toivon silti salaa täysillä, että en kostoksi synny seuraavassa elämässä tuollaiseksi kalaksi...

Paluumatkalla käytiin syömässä Bohol Bee Farmilla. Me oltiin kuultu jo meidän Manila-ystäviltä tästä pelkkää hyvää, ja odotukset täyttyivät täysin. Luomua itse viljeltyä kasvisruokaa, täydelliset näköalat, hiljaisuus ja rauhallisuus – siinä Bohol’s Bee Farm lyhyesti kiteytettynä.









tiistai 27. joulukuuta 2011

Kaatosateessa Tagbilaranissa

Lennettiin tänään Manilasta Tagbilaraniin, Boholin saarelle, jossa meitä odotti kunnon kaatosade. Tagbilaranissa on satanut melkein koko ajan mitä ollaan täällä oltu, mutta onneksi huomiseksi on luvattu aurinkoa ja lämpöä. Lämpöä täällä toki riittää nytkin :D

Ollaan yötä hotellissa, jossa useimmat työntekijät ovat kuuroja. Majoittumalla täällä mekin tuetaan kuurojen lasten opiskelua - niin ainakin sanotaan hotellin esitteissä. Syötiin hotellin ravintolassa, koska pimeä ja kaatosateinen Tagbilaran ei nyt houkuttele.

Huomisen ohjelma on vielä mietinnässä. Koska sää on hyvä, tekisi meidän mieli viettää päivä Panglaon saarella auringossa lötkien, mutta toisalta pienet tarsierit eli kummituseläimet olisi hyvä käydä katsomassa juuri huomenna, koska kauniilla ilmalla niitä on hyvät mahdollisuudet nähdä. Ukkosta tarsierit pelkää, ja torstaille ja perjantaille on säätiedotusten mukaan luvattu ukkosta. Nyt on vaikea päätös, tarsierit vai biitsipäivä?

Viimeistä Manila-päivää viedään

Aamu alkoi joogalla, näin kuin olisi aina! Tämä on meidän viimeinen Manila-päivä tällä reissulla. Myöhemmin jätetään ystävät jatkamaan arkeaan Manilassa, ja me lennetään etelään Boholille. Haluttiin nähdä ennen lähtöä vielä Manilan amerikkalainen hautausmaa. Kävelymatka sinne sujui leppoisasti sopivassa auringonpaisteessa läpi Manilan "paremman" ja rauhallisen asuinalueen. Hautausmaalla vierähti pitkä tovi. Paikka oli todella pysäyttävä, kaunis, rauhoittava, ihan eri maailma kaiken metelin, hulinan ja harmaan savun keskellä. Hautausmaa kertoo tietenkin omaa historiaansa. Tarinat eivät aina ole kauniita, mutta ainakin paikka muistoille on tehty kauniiksi.





maanantai 26. joulukuuta 2011

Intramuros

Luomuravintolassa herkuteltu aamupala antoi energiaa päivän historiaosuudelle. Mentiin tänään katsastamaan Intramuros, alue espanjalaisten vallan ajalta 1500-luvun loppupuolelta. Taksi- ja kävelymatka läpi savusumuisen, meluisen ja hektisen kaupungin läpi sai miettimään kuinka turhaa oikeastaan on kiukutella Helsingin ruuhkista. Matkustelu antaa perspektiiviä ihan kaikkeen. Päivän ohjelmaan kuului myös minun kadonneen rinkan onnellinen paluu luokseni! Ihanaa saada omat vaatteet ja muu omaisuus takaisin. Ja ihanaa, kun ei enää tarvitse ostella vaatteita puoliväkisin ihan vain siksi, kun on pakko.




sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jeepney-kyyti testattu!

Manilassa kun ollaan niin olihan meidän pakko huristella jeepneyn kyydissäkin. Bongattiin illalla todella hieno uudenkarhea "bile"-jeepney, joten ei muuta kuin kyytiin! Sisällä musiikki raikasi ja katosta roikkui mini-tv, jossa pyöri uusimmat musiikkivideot. Hauskaa oli, oltiin ihan innoissamme ja huristeltiin jeepneyn reitti edestakaisin.

Päivällä katukuva on yhtä täynnä jeepneyitä kuin yölläkin, eikä toista "bile"-jeepneytä Manila-ajallemme osunut, vaan loppuaika ihmeteltiin perusjeepneyitä, jotka on hauskoja nekin.




Joulupäivän tunnelmia

Aamulla oli hienoa katsella olkkarin ikkunasta ulos ja alas miettien, että tuolla altaalla kohta saan minäkin pulikoida. Näkymät on hienot ja totaalisen erilaiset mitä ne olivat velä pari päivää sitten kotona. Joulupäivän kunniaksi meidän kaverit vei meidät joulusaunaan ja sen jälkeen vielä kokovartalohierontaan! Ihan mahtavaa, suorastaan täydellistä. Illalla vielä käveltiin ihastelemassa Manilan joulukoristelua. Täälläpäin jouluvalot ripustetaankin palmuun roikkumaan ;)





lauantai 24. joulukuuta 2011

Rauhallista, onnellista joulua

...toivotellaan me täältä Manilasta! Pöytä on täälläkin katettu ja seura on kohdillaan. Joulukoristeita on koko Manila täynnä ja hyasintteja kukkii joka kadun kulmassa. Joulu on näille katolisille filippiiniläisille yhtä tärkeä juhla kuin meillekin. Ja kiva niin.
Kuva kotoa ennen reissuun lähtöä.

torstai 22. joulukuuta 2011

Follow your heart

...and dreams come true. Se ois menoa nyt! Työt hoidettu tämän vuoden osalta hienosti pakettiin, ja on aika siirtää aivot ja kroppa lomafiiliksiin. Se onnistuu varmasti viimeistään siinä vaiheessa, kun kone alkaa kohta kiitämään kohti Lontoota, josta matka jatkuu Kuala Lumpuriin. Ja siellä mulla on treffit mieheni kanssa! Vähän erikoisempi treffipaikka meillä tällä kertaa :)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulupukin apuri

Voi tuota minun konnaa! Se on onneksi seurallinen yksilö. Jotkut kilpikonnat eivät koskaan "kesyynny", mutta tätä kiinnostaa kaikki uusi, ja rennosti se asettautuu lötkimään sinne missä tapahtuu. Tällä kertaa paikka löytyi pakettien välistä, ja sehän teki paketointihetkestä kaksin verroin kivempaa :)

Lempipaikka


Sandaalit ovat edelleen rinkan vieressä, koska en vain raaski pakata niitä vielä. Syy löytyy kuvista. Pikkuinen päivieni ilahduttaja on ihan selvästi löytänyt uuden lempipaikan.